Irtipäästäminen

Katkaisen tahollani sitä, mikä tuli perintönä vaarilta isälleni ja isältä minulle. Kannan vastuun siitä, että perimän taakka ei siirry pojilleni, eikä heidän elämänsä ihmisiin. Vastuun kantaminen on irtipäästämistä.

Selkääni on ollut painautuneena reppu, jonka ihoon liimautuneita hihnoja nyt revin irti. Reppu on ollut täynnä välineitä, joiden avulla 7-vuotiaasta alkaen olen oppinut ympäristön palautteen ohjaamana selviämään elämästä eri tilanteissa. Lohduttoman turvattomuuden tunteen ympäröimänä.

Minulta on kysytty, ”koska tulen takaisin järkiini ja lopetan tämän prosessini, joka on ”naisten hommaa”. Sen menetelmien sanotaan olevan ”humpuukia”,. Ja ikääni nähden on joka tapauksessa ”liian myöhäistä”. Ja paljon muuta.

Näen asian toisella tavalla ja vastaan siihen. Koskaan ei ole liian myöhäistä muutokselle ja vaikka minun ihmisosani aika olisi laskettu, teen miehenä ja isänä työtä myös lapsieni eteen. Näin järjissäni ja tiedostava en koe olleeni koskaan ennen. Mitä enemmän feminiinisessä energiassa hiilaan itsestäni pois toksisuutta, sitä terveemmällä tavalla maskuliiniseksi itseni tunnen. Ja mitä tulee tässä prosessissa käyttämiini vaihtoehtoisiin hoitoihin, kokemukseni ovat ainoastaan positiivisia ja voin sanoa olleeni niiden suhteen todella kriittinen vastaanottaja.